Etsi
  • Johanna Nyyssölä

Terveisiä Synnytysseminaarista

#liikutalastalantiossa #synnytysseminaari2019

Synnytysseminaari on onnellisesti takana. Tänä vuonna itselläni oli aiempaa enemmän jännitettävää: oman Liikuta lasta lantiossa -workshopini lisäksi toimin myös tapahtuman järjestäjänä. Ensimmäinen oma vastuuseminaarini Kätilöliiton koulutustyöryhmän jäsenenä!

Ensimmäinen päivä alkoi luennolla turvallisesta ihokontaktista. Neonatologi Outi Tammelan luento herätti paljon keskustelua. Itselle tärkein anti tässä oli huomion kiinnittäminen niihin seikkoihin, jolloin ihokontaktin mahdollistamiseksi tulee käyttää muitakin turvaavia ja vastasyntyneen vointia tarkkailevia keinoja, esimerkiksi saturaatiomittaria vauvalla.

Kätilö (YAMK) Johanna Tölli kertoi meille henkisen ensiavun merkityksestä kätilön työkykyyn. Teemme raskasta työtä, jossa välillä kohtaamme varsin raskaita tilanteita. Shokkivaiheen strukturoidulla keskustelulla voidaan selkeästi parantaa henkilökunnan työkykyä tapahtuneen jälkeen. Defusing-toimintaa onkin jo omallakin työpaikalla, mutta Espoon synnytysosastolla se on vakiintuneempi käytäntö jo.

Seuraavaksi kuulimme supistusten seurannasta, oksitosiinin vaikutuksesta esimerkiksi kohdun lepotonukseen sekä uusista kohdun sähköistä toimintaa mittaavista laitteista. Synnytysten ja naistentautien erikoislääkäri Susanna Timonen on aina yhtä hyvä esiintyjä!

Päivän viimeisenä, mutta ei varmasti vähäisimpänä luentona saimme kuulla kätilö Mikko Tarvosen uusinta tutkimustietoa mm. saltatorisesta ja takykardisesta KTG-käyrästä, pian valmistuvan väitöskirjansa pohjalta. Puolitoista tuntia meni tässä ihan siivillä, kuten aina - Mikko on maailman huippua KTG-tulkinnan saralla!

Ensimmäisen päivän lopuksi kävimme workshopien touhuun. Oma Liikuta lasta lantiossa workshopini keskittyi lyhyeen lantion, kohdun ja sivuelinten anatomian kertaamiseen. Joka kerta itsekin hämmästelen, miten paljon lantion alueella on erilaisia lihaksia, ligamentteja ja jänteitä, faskiaa ja luista lantiota unohtamatta. Lyhyen teorian jälkeen kävimme harjoittelemaan muutamaa liikettä, joita synnytyksen aikana voi käyttää virhetarjonnan korjaamiseen tai muutoin hitaan synnytyksen edistämiseen. Tämän jälkeen kävimme vielä lantion taso tasolta läpi helppoja liikkeitä/asentoja, joihin synnyttäjää voi ohjata synnytystä edistääkseen (esimerkiksi harjoiteltujen liikkeiden jälkeen).

Muita kätilöiden pitämiä workshopeja oli Tanja Mäkiharjun kinesioteippaus-, Anu Lampisen guasha ja akupainanta-, Eeva Itkosen rebozo- ja Tanja Heinäsen akupunktioworkshopit.

Illalla pääsimme vielä Azantan järjestämään illallissymposiumiin, missä tanskalainen kätilö Birgitte Dahl kertoi paikallisista käytännöistä synnytyksen käynnistämisessä. Heillä on käytössä matalampiannoksinen misoprostoli, joita äiti ottaa kotona 2h välein kotona. Käytäntö on todettu hyväksi. Tietenkin, kun kyseessä on lääkefirman tilaisuus, kyseessä on oman lääkkeen promootio. Toisaalta nykyisen misoprostolin 50µg p.o. 4h välein annostelun sijasta 25µg p.o. 2h välein voi olla paljon myönteisiä vaikutuksia. Ns. pohjapitoisuus pysyy korkeampana, mutta yhtä suuria lääkityshuippuja ei tule, vähentäen ehkä hyperstimulaation mahdollisuutta.

Mielenkiintoista!

Toisena päivänä pyöräytin päivän käyntiin toivottamalla ruostalaisen Susanna Helin (doula, ft) tervetulleeksi. Hän puhui meille 2h ajan Föda utan rädsla -menetelmästään. Suomeksi otsikko lienee Peloton synnytys, ameriikaksi Confident birth. Minä sekä ilmeisesti moni muu oli varsin innoissaan. Alkuun en tiennyt menetelmästä juuri mitään, mutta Susanna sai meidät vakuuttuneiksi. Menetelmä koostuu yksinkertaistettuna rentoutuksesta, hyvästä hengityksestä (hyperventilaatiota varoen! paras hengitys on äänetön). Treenasimme hengitystä, rentoutusta ja kosketusta parien kanssa. Illalla vuoteessa unta etsiessäni huomasin toistavani mielessäni "heavyyy forehead, heavyyy jaw, heavyyy shoulders, heavyyy body". Ja kas, tensio vähenee.

Rentouttavan ja inspiroivan luennon jälkeen saimme LT Heidi Kruitin kertomaan synnytysten käynnistyksistä ja siitä, miten voisimme kehon hormonituotantoa hyödyntäen tehdä sen parhaiten. Ilokseni aiheesta ei tullut vastakkainasettelua kätilöt vs. lääkäri, vaan luento herätti aitoa mielenkiintoa ja toiveita kansallisista Käypä hoito -suosituksista synnytyksen käynnistämiseen. Myös kohua herättänyt

Ruotsalainen tutkimus

oli tapetilla. Ilmeisen vahvaa tutkimusnäyttöä on, että kaikista turvallisinta olisi käynnistää synnytys viimeistään h41, vaikka aiemmin olen itse ollut ennemmin h42+0 kannalla. Laajat aineistot ja tutkimukset alkavat todistaa oman mututuntumani vääräksi, joten olen valmis vaihtamaan mielipidettäni. Aiheesta on tekeillä myös

suomalaista tutkimusta.

Synnytysseminaari päättyi kätilöiden pitämiin hands on -työpajoihin, joissa kiersimme loppupäivän. Oili Aumo ohjasi meille yhden langan ompelutekniikkaa - en ollutkaan tiennyt, että tutkimusten valossa ihon pinnan voi jättää ompelematta, jos jatkuva ommel sen alla tulee tarpeeksi lähelle ihoa ja haava näyttää siistiltä! Kuulemma 2 päivässä haava paranee saman näköiseksi, kuin jos haava olisi ommeltu pintaa myöden.

Mikko Tarvonen ohjasi vastasyntyneen elvytyssimulaatiota. Mobiiliapin avulla saimme paineluelvytyksen syvyydestä ja tiheydestä hyvää tietoa - pääsimme testaamaan siis omaa osaamistamme.

Janni Österlundin avulla pääsimme simuloimaan hartiadystokiatilanteita ja kokeilemaan manööverit läpi. Simulaatioissa ilokseni kuulin, että dystokiaa ja vastasyntyneen elvytystä simuloidaan säännöllisesti kaikissa sairaaloissa. Tämä onkin tärkeää, sillä itse tilanteita sattuu kohdalle harvoin - tuolloin on tärkeää, että tekniikat ja otteet on simulaatioissa hiottu takaraivoon.

Niina Ore ohjasi somersault-manööveriä. Lempiaiheeni, sillä napanuoran koskemattomuus on minulle sydämen asia. Somersault-manööverillä vapautetaan kaulan ympärillä oleva napanuora. Menetelmä on erinomainen etenkin silloin, kun napanuora on tiukasti ja monta kertaa vauvan pään ympärillä. Perinteisesti tuolloin napanuora katkaistaan ennenaikaisesti, jolloin vauvaan jää verivaje. Itse olen oppinut somersaultin (kuperkeikan) jo opiskeluaikana, enkä ole yli 6v aikana leikannut yhtäkään napanuoraa ennenaikaisesti.

Tästä aiheestahan voisin puhua ikuisesti: peräti 30% vauvan verivolyymistä on napanuorassa ja istukassa syntymähetkellä. Suomessa nykyään onneksi jo annetaan napanuoran sykkiä jonkin aikaa, mutta itse juurikin tästä syystä leikkaan napanuoran vasta istukan synnyttyä, joskus jopa ompeluiden ynnä muiden toimenpiteiden jälkeen. Istukka odottaa kiltisti pussissa äidin vieressä ja napanuora saasiirtää kaiken tarvittavan vauvaan. Kantasolut, rauta ja kaikki hyvä kuuluu vauvalle ja ihan kaikki ei ehdi 5min aikana yleensä siirtymään vauvaan.

Oma fiilis seminaarin jälkeen on tyhjä, mutta onnellinen. Lyöttäydyin ruokailuilla vieraiden pöytiin, juteltiin ja vertailtiin eri paikkojen hoitokäytäntöjä.

Kätilöporukassa on jotain todella hienoa. Yhteenkuuluvuutta. Kätilöhenki. Kiitos kaikille!

Osasta kuvista kiitos Suomen Kätilöliitto ry.

93 katselukertaa

0407156822

©2018 by Kätilön Käsistä. Proudly created with Wix.com